Eurooppa on keskellä toiseksi suurinta pakolaiskriisiä sitten toisen maailmansodan jälkeen. Massiivinen muuttoliike lähinnä Lähi-idästä ja Afrikasta ja eri kulttuurien yhdistämisestä aiheutuvat jännitteet uhkaavat maanosan yhtenäisyyttä. 

Ymmärtääksemme tilannetta paremmin, voisimme tarkastella Saksan yli 4,5 miljoonaa maahanmuuttajaa ja kuvitella tilannetta ikään kuin nämä maahanmuuttajat olisivat kansakunta. Tällä kuvitteellisella maalla olisi kansalaisia yhtä paljon kuin Irlannissa, mutta heidän keskimääräinen varallisuutensa olisi samanlainen kuin Ukrainassa. Kansakunnan keskimääräinen kouluvuosien määrä olisi puolet EU:n tasosta. Neljännes kansakunnan aikuisista olisi lukutaidottomia; nuorten osalta (15-24-vuotiaat) lukumäärä olisi 1/7. Alle 40% kansasta olisi suorittanut keskiasteen tutkinnon ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä olisi 20%. Maahanmuuttajista enemmistö on miehiä ja he tulevat maista, joissa on alhainen sukupuolten välinen tasa-arvo. Tämä kuvitteellinen kansakunta sijoittuisi Saudi Arabian, Egyptin ja Marokon rinnalle Maailman talousfoorumin Global Gender Gap -raportin mukaan. Inhimillinen kehitys olisi juuri sen verran kuin mitä YK:n kehitysohjelma määrittelee ”vähäiseksi inhimilliseksi kehitykseksi”, asettaen sen Itä-Timorin ja Bangladeshin rinnalle (Maailman talousfoorumi).

Eurooppalaisen yhteiskunnan heterogeeninen luonne jatkaa kasvuaan, koska muutosprosessit saavat aikaan erityisiä kansallisia kompensaatio-ohjelmia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvun tukemiseksi. Jäsenvaltioiden heterogeenisille oppimisryhmille, kouluopetuksesta aina kolmannen asteen opintoihin saakka, on ominaista yhä kasvavat erot liittyen koulutustaustaan, suoritettuun koulutustasoon, motivaation ja haluun oppia, ammatillisiin urasuunnitelmiin, kielellisiin esteisiin sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin eroihin. 

Jotta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sosiaalista osallisuutta ja kotouttamista koskevat tavoitteet saavutettaisiin, on olemassa paljon henkilökohtaisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ammatillisia taitoja, joita heidän on hankittava kotoutuakseen vastaanottajamaan yhteiskuntaan, päästäkseen työmarkkinoille ja saavuttaakseen pysyvän työllisyyden. Euroopan komission vuonna 2006 esittämät kahdeksan avaintaitoa ovat edelleen erittäin tärkeitä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Nämä ovat välittömiä ja tunnistettavissa olevia lähtökohtia, jotka maahanmuuttajien ja pakolaisten tulisi saavuttaa ja joihin kouluttajien kaikkialla Euroopassa tulisi keskittää voimansa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikilla koulutustasoilla kouluttajat kohtaavat monenlaisia kielellisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia eroja ja esteitä.  

Kouluttajien on tarkasteltava monenlaisia vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä, jotta he kykenevät onnistuneesti rakentamaan näiden yhteisöjen avaintaitoja. Pedagogisessa yhteydessä tarinankerronnan, draaman ja musiikin vuosisatoja vanhat tekniikat ovat hiipuneet ja niitä pidetään harvoin sopivina tiedon siirtämisessä ja avaintaitojen hankkimisessa. Art4Inc –projekti pyrkii tuomaan nämä ainutlaatuiset ja tehokkaat tekniikat nykyaikaan tukemaan kielellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen esteiden voittamista ja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden avaintaitojen rakentamista. Art4Inc –projektin erityiset kehitysvaiheet tulevat olemaan: 

1. Aikuiskoulutushenkilöstön kattavan täydennyskoulutuskurssin tuottaminen, joka tukee heidän taideaineiden opetustaan kuten tarinankerronnan, draaman ja musiikin hyödyntämistä heterogeenisten ryhmien avaintaitojen opetuksessa.
2. Erilaisten pedagogisten, taideaineita avaintaitojen rakentamisessa käyttävien resurssien mukauttaminen, muokkaaminen ja tuottaminen ja esittäminen monimediamuotoisena työkalupakkina.
3. Räätälöidyn monikielisen verkko-oppimisympäristön tuottaminen, tukemaan oppimista dynaamisissa verkkoympäristöissä
4. Tieteellisen dokumentin laatiminen projektin oppimispuitteista ja tärkeimmistä suosituksista tuleville kehitystöille.

Maahanmuuton ja integraation historia Euroopassa ei ole ollut suurta menestystä. Romanit ovat asuneet Euroopassa satoja vuosia, mutta ovat edelleen yhteiskunnan reunamilla. Viime aikoina arabit ja turkkilaiset maahanmuuttajat ovat kamppailleet integroituakseen, mikä sai Angela Merkelin huomauttamaan, että ”monikulttuurisuus on täysin epäonnistunut”. Ilman aktiivista ja interventionalistista toimintasuunnitelmaa näiden uusien maahanmuuttajien integroimiseksi, meillä tulee olemaan huomattavia alaryhmiä eri Euroopan maissa, jotka elävät heikompiosaisissa, rinnakkaisissa yhteiskunnissa.